KME:n modausta 2/2

Nyt on edetty PatenttiNetin kotelonmodausartikkeleissa jo kolmanteen osaan. KME:n modausta 1/2 -artikkelissa CX-5171 koteloon tehtiin ikkunoita oikein olan takaa ja runko sekä kotelo maalattiin. Kannattaa käydä lukemassa kyseinen artikkeli ennen tämän lukemisen aloittamista, jos et ole sitä jo tehnyt.

Kromitiivisteen asennus ja tarkastelu

Kävin ostamassa Kokkolan Varaosakeskuksesta muovista kromitiivistettä ikkunoita varten. Olen sitä mieltä, että mustat paksut tiivisteet ovat rumia. Tämän takia hommasinkin hieman poikkeavaa tiivistettä. En ole huomannut, että kovin monessa koneessa olisi käytetty vastaavaa tiivistettä ikkunoita kaunistamaan. Tiiviste on todella kovaa materiaalia. Se ei ole sellaista, että kun sitä taivuttaa, rapisee kromin väri pois, vaan pinta on todella hyvin kiinni muovissa. Tai oikeastaan koko tiiviste taitaa olle kromin väristä muovia. Taivutukseen on melkeinpä pakko varautua kuumailmapuhaltimen kanssa, koska muuten tiiviste taittuu rumasti käännöksiä tehdessä. Loivat kohdat ikkunoissa menivät ilman lämmittämistä, mutta nurkkien kohdalla oli pakko hieman puhallella puhaltimella tiivistettä ennen kiinnitystä. Itse kokeilin ensin taivuttaa hieman lyhyempiä pätkiä ikäänkuin harjoittelumielessä. Muutaman kerran saikin yrittää ennen kuin taivutuksesta tuli siedettävän näköistä. Tiivisteitä en liimannut mitenkään kiinni peltiin, vaan ne pysyvät itsestään kiinni ihan hyvin johtuen siitä, että ne puristuvat metallin päälle tiukasti. Hintaa tiivisteellä on enemmän kuin tarpeeksi, noin 4 euroa metriltä. Ostin tiivistettä neljä metriä ja se riitti mainiosti kolmeen ikkunaan.

Pleksit ikkunoihin

Koska ikkunoihin on melkeinpä pakko laittaa jonkunlaiset suojet pölyyntymisen, komponenttien rikkoutumisen ja mölyjen sisällä pitämisen takia, kävin ostamassa Kokkolan TKA-yhtymästä sopivat pleksit. Pleksi on 2mm kirkasta. Valitsin kahden millimetrin paksuista muutamastakin syystä. Se on halvempaa, en ole ikinä ennen käyttänyt näin ohutta pleksiä ja aikahan sitäkin on kokeilla ja se on sitäpaitsi puolet kevyempää kuin esimerkiksi 4mm pleksi. Kohtelias myyjä suostui leikkaamaan minulle juuri oikeankokoiset palat ilmaiseksi ja peräti hinnoittelemaan ne niinsanottujen jämäpalojen hinnan mukaan. Hintaa kolmelle aika suurelle pleksinpalalle kertyi yhteensä noin seitsemän euroa, joten niitä ei ole todellakaan hinnalla pilattu. Voi tosin olla, että jos menet ostamaan 2mm pleksiä jostain muualta, niin hinta voi olla kalliimpikin, tiedä häntä.

Pleksit on leikattu valmiiksi millilleen oikean kokoisiksi liikkeessä. Kannattaa ottaa varalta mitat mukaan pleksiä ostamaan mennessä, koska eihän sitä koskaan tiedä, että jospa sitä saisi vaikkapa hieman alennusta "kunnon kamastakin" =D. Kannattaa mittoja miettiessä ottaa huomioon kaikki tosiasiat kuten se, että sopiiko sivulevy enään kiinni koteloon pleksin kanssa. Tässä kotelossa piti toiselle puolelle jättää parin senttimetrin rako, että kyljen saisi kunnialla paikalleen. Rako näkyy kuvan yläreunassa.

Pleksien kiinnityksen tein jollakin oudolla kiinnitysmassalla jota kaapista sattui löytymään. Aine ei ollut silikoonia nähnytkään ja sen kovettumiseen meni yli viikko (!). Tavallinen väritön silikoni olisi ollut moninverroin parempaa tähän hommaan, mutta erinäisistä syistä en saanut sitä hommattua modia varten. Silikoni ja muutkin tiivistysmassat ovat melkein aina sellaisissa putkiloissa joista ne saa ulos asianmukaisella puristimella. Väärinkäytettynä puristin on melkeinpä kertakäyttöinen, mutta onneksi sitä on helppo käyttää. Joku voi ihmetellä, että miksen tehnyt ikkunoiden kiinnitystä vaikkapa liimalla tai vastaavalla. Syynä tähän on se, että tiivisteet ovat metallin pinnasta muutaman millin koholla ja sen takia pitää tiivistysainaan täyttää tämä rako. Ennen kiinnitystä plekseistä kannattaa poistaa suojapaperi vain toiselta puolelta ja toiselta sitten vasta vaikka kotelon valmistuttua naarmujen ja sormenjälkien välttämiseksi.

Tiivistysaine pleksin välissä ei ole mitään kaikista kauneinta katseltavaa. Ajattelinkin tehdä vielä jonkinlaisen patentin kiinnitysjälkien peittämiseksi. Kun pleksejä kiinnitetään kylkiin ja kattoon, kannattaa pleksi laittaa kiinni varovasti ja varmasti oikealle kohdalle heti ensiyrittämällä. Kun pleksi on paikallaan, laitetaan kiinnityskohtiin jotain painoa joka painaa pleksiä metallia vasten. Itse laitoin paljon paksuja ja painavia kirjoja ikkunoiden päälle.

Kotelon välikatsaus

Tältä kotelo näyttää tässä vaiheessa. Oikeastaan mitään suurempaa kuin etupaneelin maalaus ei enään ole. En vielä kiinnittänyt kattoa enkä kylkiä runkoon, tämä ei tosin ole iso homma ainakaan tämän kotelon kohdalla, koska kattokin on yksinkertaisen järkevästi ruuveilla kiinnitettävissä toisin kuin esimerkiksi kaikissa Enlighteissä ja lukuisissa muissa koteloissa. Kaikissa ikkunoissa on vielä tällä hetkellä suojamuovit sisäpuolella kiinni ehkäisemässä sormenjälkiä ja naarmuja.

Etupaneelin maalaus

Ennen maalausta on koko paneeli hiottava tarkasti tasaiseksi. Tässä kotelossa se tosin olikin jo aika tasainen, mutta pinnasta tulee silti röpelöinen jos sitä ei hio. Jätän maalamatta etupaneelin reunoista irti lähtevät palaset, koska ne jäävät pois näkyvistä. Laitan näes kotelon reunoille alumiinista kulmalistaa ulkonäköä parantamaan.

Maalina on tottakai Mastonin mattamusta, jonka olen todennut hyväksi. Eihän se nyt olisi edes loogista, että etupaneeli olisi erivärinen kuin muu kotelo. Olisihan tämäkin tietysti ehkä jopa paremman puutteessa käyttökelpoinen idea, mutta ei kuitenkaan pitemmän päälle kauhean hieno. Ehkäpä seuraava koteloni näkee jo jonkun muun värin kuin mustan =D. Maalasin kerralla peittävän kerroksen enkä odotellut minuutteja kerroksien välissä niinkuin ohjeissa suositellaan, mutta olen todennut myös sellaisen asian, että varsinkin tasaisilla pinnoilla paksut maalikerrokset ovat paljon käytännöllisempiä ja tekevät paremman jälkenkin kuin useat ohuet kerrokset. Ja tottakai se on myös nopeampi tapa maalata eikä maalin huuruja tarvitse hengitellä niin kauaa. Noin puolen tunnin päästä laitoin vielä toisen paksun kerroksen maalia paneeliin. Voi olla, että maalauksen jälkeen huomaan, että luukku ei enään kuljekkaan helposti urissaan, mutta se on sen ajan murhe.

Luukkukin hiotaan ennen maalausta hyvin. Itse hioin paneelin ja luukun ensin epäkeskohiomakonella jonka jälkeen viimeistelin ne vesihiomapaperilla. Luukku on sen verran tasainen, että on mahdollista taas vetää suhteellisen paksut kerrokset maalia. Lakkaa en taaskaan laita pintoihin, koska muussakaan osassa koteloa sitä ei ole.

Tässä kuvassa maalaukset on tehty ja osien kuivuminen kosketusherkäksi on alkanut. Tähän vaiheeseen menee Mastonin maaleilla yleensä noin tunti, riippuen tietenkin maalikerrosten paksuudesta. Etupaneelin ja luukun maalaamiseen meni kokonainen purkki (400ml) maalia, joskin osa tästä on varmasti keuhkoissani hengiteltyäni höyryjä melkein puoli tuntia ilman hengityssuojainta =). Uusi kamerani oli paljon suopeampi maalihöyryjen suhteen kuin vanha, joka ei osannut höyryissä enään säätää valotusta automaattisesti vaan salamalla otettaessa kuvista tuli auttamattomasti ylivalottuneita. Nykyinen kamerani on siis Nikon CoolPix 4500 josta ehkä artikkelia hieman myöhemmin.

Alumiinisten listojen kiinnitys

Etupaneelin maalaus onnistui mielestäni todella hyvin taktiikalla "pari paksua kerrosta ja se on siinä". Pinnasta tuli todella tasainen ja sileä johtuen hyvästä hionnasta ennen maalausta. Jotta luukku liikkuisi edes siedettävästi, kannattaa kriittisimmistä paikoista rapsuttaa maalia pois ainakin jonkin verran. Tämä kannattaa tehdä aika aikaisin eikä vasta viikon päästä kuten minä tein.

Seuraavaksi painelin muovinpalaset paikalleen. Näiden avulla luukku pysyy kiinni ja liukuu tukevan tuntuisesti urissaan. Jos olisin jättänyt palojen laittamisen sikseen, luukku olisi ollut liian löysä.

Sitten onkin vuorossa alumiinisen kulmalistan asennus. Listaa kävin ostamassa Kokkolan Hartmanilta ja sille tuli hintaa huimat kaksi euroa. Kaupan ulkovarastosta löytyi näes listaa metritavarana. Sisällä olleilla kynnyslistoilla hintaa olisikin sitten ollut jo yli kymmenen euroa ja näitä olisi vieläpä kaiken kukkuraksi joutunut ostamaan kaksin kappalein. Varastossa olisi ollut myös rautaista listaa, mutta sen painon, massiivisuuden ja epäsiistimmän ulkonäön takia valitsin alumiinisen version. Ostamani lista oli noin puolitoista metriä pitkä.

Kävin katkaisemassa alumiinilistasta autotallissa rautasahalla kaksi sopivaa pätkää ja hioin päät metalliviilalla tasaisiksi. Kiinnitykseen en siinä hädässä keksinyt mitään muuta kuin kuvassa etupaneelin taustalla näkyvän Eri-keeper -liiman. Hommaan olisi käynyt myös silikooni tai vastaava, mutta pikaliimalla se ei olisi onnistunut pintojen epätasaisuuden takia. Liimapullossa luki, että jos pinnat ovat kuonossa kontaktissa keskenään, laitetaan liimaa kummallekin puolelle ja ne kiinnitetään välittömästi liiman levityksen jälkeen. Kuivumiseen meni liimalta muutama tunti, jonka aikana kannattaa vahtia, ettei listat pääse liikkumaan liiman ollessa vielä märkää.

Listasta tuli mielestäni todella näyttävä yksityiskohta, jollaista ei kauhean monessa koneessa ole tähän mennessä näkynyt (ainakaan ennen tämän artikkelin julkaisua) :P. Samanlaisia listoja voi käyttää tietenkin suurimpaan osaan tavallisia tietokonekoteloita, edellyttäen tietenkin, että etupaneelin reunat ovat suorat. Mikään ei myöskään estä listojen laittamista muualle kuten katon reunoihin tai kotelon alareunaan pöytää vasten. Vain oma mielikuvituksesi on rajana.

Pleksien kiinnitysjälkien peittelyä

Koska koneen kummallakin puolella on ikkuna, näkee toisesta ikkunasta toisen ikkunan kiinnitykseen käytety massan jättämät karut jäljet. Päätin tehdä asialle jotakin. Tarkoituksena on maalatapleksiä sen verran, että kaikki rumat tiivistysmassan jäljet saataisiin piiloon. Vedin viillot tiivisteen kohdalle koko ikkunan ympäri ja otin aikaisemmin jätetyn pleksin suojakalvon pois kiinnityskohtien päältä.

Kyljet paketoituna eiliseen Keskipohjanmaahan. Maalatut pinnat on syytä suojata hyvin, koska jos hiemankin uutta maalia pääsee maalipinnalle, on se auttamattomasti pilalla. Ainakin tässä tapauksessa, koska käytän pleksin maalaamiseen toisen merkkistä maalia vanhan kunnon Mastonin loppumisen johdosta. En ole testannut ennen, että kuinka pleksin suojakalvo käyttäytyy maalin kanssa, mutta toivon mukaan mitään ei satu eikä maali pääse puhtaana pidettävälle pinnalle.

Noin tunnin kuivumisen jälkeen kyljet näyttävät tältä. Maalin väri olisi voinut olla myös esimerkiksi keltainen, mutta käyköön musta tällä kertaa. Maalaus onnistui todella hyvin varsinkin sen takia, että suojamuovin alta paljastunut pleksi on todella puhdas ja tasainen.

Tässä vaiheessa sanomalehdet voi ottaa pois ja katsastella tulosta vielä ennen kriittistä hetkeä, jolloin suojamuovit irroitetaan.

Kuten aavistelinkin, maali ei ole päässyt muovin läpi ja pleksi on suojamuovin alla kuin uusi. Tämä maalaus onnistui mielestäni paremmin kuin täydellisesti.

Vielä lähikuva kromitiivisteestä ja uudesta maalipinnasta. Maalia olisi voinut laittaa ehkä hieman enemmänkin tiivisteen päälle, mutta eipä tässäkään ole valittamista.

Valojen asennus

Coolputer toimitti ystävällisesti koteloa varten parit kylmäkatodiputket, joten nyt olisi vuorossa niiden asentaminen sopiville paikoille.

Kymmenen senttimetrin punaisen putken asensin kiintolevykehikon alapuolelle, alunperin ajattelin siijoittaa sen etupaneelin taakse niin, että valo olisi loistanut paneeliin tehtyjen viiltojen läpi. Näin en kuitenkaan tehnyt, koska tulin siihen tulokseen, että paneeli on hienompi ilman minkäänlaisia reikiä. Eli punainen neonvalo tuli sijoitettua 3,5" laiteppaikkatelineen alle pikaliimalla.

Keltaisen katodin asensin kotelon puolivälissä olevan metallin alle niin, ettei se osu suoraan silmiin koteloa katsottaessa.

Sinisen katodin asensin aivan ylös kattoikkunan viereen, josta se valaisee hienosti kotelon ylemmän puoliskon.

Nämä kuvat ovat otettu silloin kun testailin vasta, että miten valot kannattaisi sijoitella. Valot ovat kuitenkin jo lopullisissa paikoissaan ja modauskin loppusuoralla. Olen huomannut sen, että valon väri kannattaa valita sen mukaan, että minkä värinen runko koneessa on. Jos rungon maalaisi valkoiseksi, loistaisi mikä tahansa väri siinä hienosti. Tämän kotelon keltainen runko sinisen valon kanssa ei ole keltainen vaan joku aivan muu. Kotelon alaosassa keltaisen ja punaisen putken kanssa keltainen runko on todellakin keltainen ja oranssi emolevykehikko oranssi.

Valmista tuli

Loppupäätelmät

Kotelosta tuli mielestäni aika tyylikäs, vaikka itse sanonkin. Konetta en koteloon vielä tässä vaiheessa jaksanut laittaa, mutta ehkä päivitän tänne kuvia sitten myöhemmin siitäkin ihmeestä. Mitään kaiverruksia tai lisätuulettimia en tähän koteloon tehnyt, mutta erikoisuutena yleensä nähtyihin koteloihin on ainakin ikkunat molemmilla puolilla, kromilistat sekä alumiiniset kulmalistat etupaneelissa. Keltainen neonvalo sopii kotelon alakertaan mielestäni aika hyvin ja sininen tuo sitä jotain yläkertaan. Olisi ollut ihan mielenkiintoista kokeilla myös, että miltä kotelo olisi näyttänyt jos kaikki valot olisivat olleet keltaisia. Kaiken kaikkiaan onnistunut projekti, jollaisia suomalaisilla hardware-sivustoilla on kuitenkin nykyään vielä valitettavan vähän. Tämän artikkelin myötä toivon, että muidenkin sivustojen kirjoittajat innostuisivat kirjoittamaan vastaavanlaisia artikkeleja, jotta saataisiin laajennettua hieman modaamisen yleiskuvaa tietokoneharrastajien parissa. Kannattaa käydä lukemassa ainakin Nollapisteen artikkeli kotelon modifioinnista.