I-Blue GPS-vastaanotin
Halvathinnat.com toimitti ystävällisesti testiin bluetoothilla toimivan GPS-vastaanottimen. Testit siis vain käyntiin ja menoksi.
I-Blue GPS-paikantimen toiminta-ajan kehutaan olevan markkinoiden paras, jopa 30 tuntia. Jos laitetta käyttäisi kaksi tuntia päivässä, tarvitsisi sen akku ladata vain parin viikon välein. Yleensä tavallisissa, varsinkin halvimmissa vastaanottimissa akkukesto on noin kymmenen tunnin luokkaa. Tämäkin toki riittää, jos jaksaa latailla laitetta aina välillä.
Ellei bluetoothin välityksellä päätelaitteen kanssa kommunikoiva GPS-vastaanotin ole vielä kaikille tuttu asia, kerrottakoon hommasta muutama fakta: Vastaanotin on lähes aina merkistä ja mallista riippumatta yhteensopiva älypuhelimien, kämmentietokoneiden ja muiden bluetoothilla varustettujen koneiden (tietokoneiden) kanssa. Yleinen tiedonsiirtoprotokolla GPS-vastaanottimen ja karttalaitteen välillä on NMEA, jota I-Bluekin tukee. Testattava laite tukee myös muita siirtoprotokollia, mutta tavallisen käyttäjän tuskin on syytä näihin perehtyä. Pääasia on, että käytännössä kaikki BT-GPS-laitteet ovat yhteensopivia yleisten kartasto-ohjelmien kanssa. Bluetooth on siis langaton yhteys laitteiden välillä, jonka kantosäde on peruskäytössä noin 10 metriä, eli täysin riittävä.
Laite on Halvathinnat.comin omaa tuontia Taiwanista. Paketin perusteella voi jo odottaa suhteellisen laadukasta laitetta hintaansa nähden. Odotukset osuivat oikeaan.
Paketin sisältä löytyy seuraavaa: GPS-vastaanotin, Li-Ion -akku, kelattava USB-jatkojohto latausta varten, auton tupakansytyttimeen sopiva laturi sekä tavallinen verkkolaturi. Ohjekirja löytyy myös. Mitään ajureita laite ei tarvitse, joten mukana ei sellaisia seuraakaan.
Vastaanotin on laadukkaan oloinen. Muoviahan se toki on, mutta ei niin laaduton kuin olisi voinut odottaa. Muita hallintalaitteita ei ole, kuin ON-OFF -nappi. Paikka ulkoiselle antennille löytyy, mutta tuskin kovin moni sitä tarvitsee. Laitteessa kun on herkkä ja vähän virtaa kuluttava Nemerixin GPS-piiri.
Laitteen alapuolella ei ole mitään ihmeellistä.
Akku on vaihdettava 1050mAh Li-Ion. Täyteen lataaminen kestää noin kolmisen tuntia mukana tulevalla verkkovirtalaturilla. Tavalliseen tietokoneen USB-väylään liitettäessä hieman enemmän, koska pistoke ei anna tarpeeksi virtaa. Painoa vehkeellä on 76 grammaa, joten mistään hirvittävästä mötikästä ei ole kyse. Kokoa löytyy 69,6mm x 47,3mm x 19,2mm.
Kun laite käynnistetään, alkaa kunnon valoshow. Sininen valo ilmoittaa bluetooth-yhteyden tilan ja oranssi satelliittien tilan. Kolmas valo varoittaa akun vähäisestä varauksesta.
Käyttökokemukset
Nykyään kaikki vastaavat ominaisuudet omaavat laitteet ovat yhteensopivia samojen laitteiden kanssa. Nokian S60-puhelimet ovat siis tuettuja, aivan kuten kämmentietokoneet ja kannettavatkin. Pöytäkoneenkin kanssa laite toki toimii, mutta tuskin silloin ajaa asiaansa ;). Testit suoritettiin lähinnä Nokia 6630 -puhelimella varustettuna Navicoren ohjelmistolla. Testit ajettiin myös Tomtom 5:llä. Kämmentietokoneessa (FSC Loox 720) käytettiin Tomtom 5.20:aa ja läppärissä erinäisiä karttaohjelmia jotka tukivat GPS-paikannusta.
Teknisten tietojen mukaan GPS-vastaanottimen käynnistymisnopeudet, tai siis aika, jolloin laite löytää sijainnin, ovat seuraavat: Hot start = 5s, Warm start = 34s, Cold start = 46s. Nämä ovat siis valmistajan ilmoittamia keskiaikoja. Käytännössä näistä ajoista hieman jäädään, mutta varsinkin kuumastartti on nopea. Kun ohjelmasta valitaan oikea vastaanotin, paikkatiedot löytyvät lähes samantien. Paikantamista vaikeuttaa se, jos laitetta on siirrelty paikasta toiseen sen ollessa pois päältä. Myös liikkuvassa autossa virtojen kytkeminen päälle aiheuttaa pitkästyttävää odottelua ennen oikean sijainnin löytymistä. Merkittävää eroa tosin GPS-vastaanottimen sijoittelulla autossa ei ole. Eli signaalien voimakkuuden kannalta on melkein sama, että onko vastaanotin kojelaudalla, hanskalokerossa vai takapenkillä. Tämä on hyvä homma siksi, koska vastaanottimen pohjassa ei ole minkäänlaisia kumitassuja. Mukana tuli noin 10cm x 10cm kokoinen kuminen matto, ilmeisesti juurikin tätä varten, mutta käytännössä tällaista tuskin kukaan tulee käyttämään. Laitteen asentamisessa toimintakuntoon ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Bluetooth-laitteet vain paritetaan keskenään ja kaikki toimii. Kämmentietokoneen kanssa oli pientä säätämistä, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kannettavan tietokoneen bluetooth-softa löysi myös vehkeen ongelmitta ja karttaohjelmat toimivat laakista.
Koska kyseesssä on kuitenkin pääasiassa vastaanottimen testi, ei pureuduta syvällisemmin ohjelmistojen maailmaan. Navicoresta voisin kuitenkin sen verran sanoa, että käyttöliittymä toimii todella hyvin ja reittien suunnittelu on myös hyvin toteutettu. Paikat löytyvät puheohjauksen perusteella hyvin ja ohjelma laskee uuden reitin samantien kun poiketaan alkuperäisestä. Tomtom on periaatteessa suunniteltu kosketusnäytöllisiin laitteisiin, joten käyttöliittymä ontuu hieman napeilla ohjattaessa. Kämmentietokoneversio toimiikin paremmin, tosin kaikki kuvakkeet ja nappulat ohjelmassa eivät toimineet oikein VGA-tarkkuuden näytöllä varustetussa Loox 720:ssa. Käyttöjärjestälmänä laitteessa on PPC 2003 SE, ei uudempi WM 5, joten en sen yhteensopivuudesta ole aivan varma. Kartta kuitenkin toimi hyvin ja näytti hyvältä minunkin laitteessa, joten jos haluaa tarkemman kartan kuin puhelimessa, ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin S80-sarjan puhelin tai VGA-tarkkuuksinen PDA. Reittien suunnittelu ja opastus toimivat Tomtomissa hieman erilailla kuin Navicoressa. Erot ovat lähinnä mielipidekysymyksiä toimivuuden suhteen, kummatkin ovat kuitenkin suomenkielisiä, tosin Tomtom on varustettu extrana liudalla yhdyssanavirheitä.
Loppupäätelmät
I-Bluen GPS-vastaanotin toimii ja tekee sen mitä lupaakin. Laite on hyvin varteenotettava ja halpa vaihtoehto GPS-navigoinnista innostuneille. Vertailulaitteena oli Sonyn 3. generaation piirillä varustettu merkitön palikka sekä Navicore-ohjelmiston mukana tullut vastaanotin. Kaikki kolme toimivat suunnilleen yhtä hyvin ja samalla tarkkuudella, vaikka jokaisessa on eri vastaanotinpiiri. I-Bluessa Nemerix, Navicoressa Sirf-Star III ja merkittömässä Sonyn. Toivottavasti tästä pikaisesta katsauksesta kävi tarpeelliset asiat selville. GPS-paikannukseen kerran tutustuttuaan tuskin haluaa siitä koskaan luopua. Varkinkin paljon autoillessa vehkeestä on todella paljon apua, eikä karttoja tarvitse enään kaivella hansikaslokerosta. Olen käyttänyt laitetta myös muiden ohjelmien kanssa lähinnä puhelimessa. Saatavilla on pikkuohjelmia jotka tallentavat esimerkiksi kuljetun reitin ja kirjoittavat sen lokitiedostoon. Myöhemmin voi sitten tietokoneella katsella missä on tullut seikkailtua. Jopa Google Earth tukee reittien tutkimista, joten varsinkin pääkaupunkiseudulla josta on tarkat kuvat otettu, avautuu mahdollisuudet persoonalliseen paikannukseen.
Suuret kiitokset Halvathinnat.comille tuotteen toimittamisesta testipenkkiin.