Enlightin modausta 2/2
Nyt on sitten aika jatkaa kesken jäänyttä kotelon modausta. Katsasta ennen lukemista edellinen artikkeli aiheesta.
Tässä artikkelissa jatketaan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Kotelon leikkeleminen ja maalaaminen on hyvä tapa saada vanhaan tylsään tietokonekoteloon uutta ilmettä eikä se paljoa edes maksa. Modaaminen on myös selvästi mukavampaa hommaa kuin tutustua esimerkiksi aiheeseen pokeri säännöt. Se on myös palkitsevaa, kun näkee lopputuloksen. Aikaa kotelon säätämiseen saa kulumaan, mutta halvallakin voi tosiaan päästä.
Metalliosien hiominen
Ensiksi maalaukseen menevät osat ovat tässä. Kuten on varsin ilmeistä, pitää kaikki ikkunat ja tuulettimien reiät leikata ennen maalusta, koska muuten maalipinta vaurioituu varmasti leikattaessa reikiä.
Katto hiotaan vesihiomapaperilla tasaiseksi ja jos naarmuja on vanhassa maalipinnassa, täytyy ne hioa kokonaan pois.
Vasen kylki hiotaaan myös vesihiomapaperilla
Oikeassa kyljessä esiintyykin jo puhki kulunutta maalipintaa hionnan jälkeen, joka ei sinänsä haittaa mitään. Vasemmassa nurkassa oli paha naarmu, jonka hioin kokonaan pois.
Valkoinen maalipinta joka on valmiina useimmissa koteloissa, käy erinomaisesti pohjamaalista hiomisen jälkeen. Kaikista osista voi myös hioa maalit kokonaan pois jos tähän on tarvetta, tämän jälkeen ne on syytä pohjamaalata vaalealla värillä ennen lopullista maalausta.
Kylkien ja katon maalaus
Maalina aion käyttää Mastonin mattamustaa, joka sopii kaikkien muiden värien kanssa kohtalaisesti sekä on sopiva useimpien sisustuksien kanssa.
Koska maalattavat pinnat ovat tasaisia, voidaan niihin vetää paksut kerrokset maalia kerralla, jolloin saadaan aikaan parempaa jälkeä. Lakkaa en laittanut osiin, koska mattamaalia ei ole tarvis lakata. Jos mattapinnalle laittaa mattalakkaa, vaikutelma ei ole enään samannäköinen kuin ilman lakkaa. Kuivuttuaan maalipinta on kestävä ilman lakkaakin.
Seuraavassa valmiiden osien kuvia:
Etupaneelin modifiointi
Koska etupaneelin ilmanottoaukko on todella pieni, päätin parantaa paneelin ilmanvaihtoa sekä samalla tietenkin ulkonäköä.
Levyyn piirretään harpilla sopivan kokoinen ympyrä, jonka jälkeen se leikataan irti.
Reunat hiotaan tarkasti ja reikä muotoillaan tarkalleen oikean kokoiseksi.
Koska reset-nappi ja hdd-valo ovat aika turhia omasta mielestäni, ja koska ne huonontavat reiän vieressä näyttävyyttä, päätin pakkeloida ne umpeen.
Etupaneelin maalaus
Ennen maalausta muoviosat hiotaan tarkasti sileiksi johtuen siitä, että maalipinnasta tulisi muutoin todella röpelöinen ja epäsiisti. Sen tuntee sormella, kun pinnat ovat tarpeeksi sileitä. Muoviosissa onkin sitten varottava valumista enemmän kuin täysin tasaisilla metallipinnoilla. Tämä hoituu käytännössä maalaamalla useampia ohuita kerroksia muutaman minuutin välein.
Pinnasta tuli tarkalleen yhtä tumma ja sävyltäänkin sama kuin metallipinnoista. Vaikka mattamaali on aika nopeaa kuivumaan, kannattaa odotella ainakin 24h ennen kuin alkaa taiteilemaan suojalevyjä kiinni etupaneeliin tai muutenkin varoa koskemasta maalipintaan.
Ritilän kiinnitys
Parin päivän päästä etupaneelin maalauksesta, uskaltaa jo paneelia käsitellä ihan tavallisin ottein varomasta kuitenkin kolhimasta sitä teräviin esineisiin. Ritilän tarkoitus on parantaa ulkonäköä hieman, vaikka voisihan sen periaatteessa jättää poiskin ja laittaa ainoastaan jotain harsoa reiän taakse. Jokatapauksessa sormisuojan jalkoja taivutetaan sopivasti ja se liimataan pikaliimalla kiinni paneelin sisäpintaan. Liimana voi käyttää toki muitakin vastaavia vaihtoehtoja.
Ritilän taakse liimasin jotain kaapista (ei omasta kaapistani) löytynyttä mustaa sukkahousua joka näytti väriltään olevan sopivaa. Kuvassa on harsoa kaksin kerroin ja se on liimattu kiinni pikaliimalla. Ilma kulkee sukkahousun läpi aika esteettömästi.
Kaikenkaikkiaan maalipinnasta tuli todella hyvin onnistunut, eikä pakkeloitua kohtaa erota silmin katselemalla.
Ritilän takana oleva sukkahousun palanen tuo hienon lisäsäväyksen kotelon muutenkin mustaan ulkoasuun.
Pleksit ikkunoihin
Koska ikkunat eivät pääse oikeuksiinsa ilman pleksiä, kävin ostamassa Kokkolasta pari palaa kirkasta 3mm pleksiä. Hintaa isommalle palalle tuli noin 10 euroa ja pienemmälle palalle viitisen euroa. Isompi levy on ainakin myyjän mukaan iskunkestävää, joka ainakin omalta osaltaan hieman helpottaa leikkausta.
Pleksit leikattuna sopivan kokoisiksi. Leikkauksen tein pistosahalla joka on Dremeliä katevämpi ainakin siltä osin, ettei sillä leikatessa muovi sula niin herkästi. Itse käytin metalliterää sahassa ja jouduinkin kastelemaan sitä vähänväliä sulamisen ehkäisemiseksi.
Lohikäärmeen kaiverrus
Ajattelin jo alunperin kaivertaa sivupleksiin jonkinlaisen kuvion, mutta lohikäärmeen kaivertaminen tuli mieleen ihan yhtäkkiä. Etsin netistä sopivan kuvan ja vähän sitä muokkaamalla sain siitä siedettävännäköisen. Koko kaiverrusoperaatio on tarkoitus tehdä Dremelillä. On tärkeää muistaa kääntää kuva peilikuvaksi ennen tulostamista, koska saat kuvasta paljon näyttävemmän jos se on pleksin kääntöpuolella ulkoapäin katseltaessa.
Kaiverrusjäljen säätely on aika vaikeaa ilman oikeanlaista apuvälinettä, tähän pulmaan keksin käydä ostamassa Kokkolan Anttilasta kaakelilaattojen irroittamiseen tarkoitetun vempaimen, joka kiinnitetään Dremelin nokkaan ruuvaamalla. Hinta oli tosin kyllä enemmän kuin suolainen, noin 25 euroa!!
Vaikka kuvassa on pienin kaiverrusterä mitä Dremeliin on saatavilla, kaiversin koko kuvion noin kaksi-kolme kertaa suuremmalla terällä johtuen siitä, että pienempi terä oli jostain syystä päässyt tylsymään ja tästä johtuen pleksi suli kaiverrettaessa terän päälle möykyksi.
Samantyyppisen laitteen voisi periaatteessa rakennella itsekkin hakemalla jostain ruuvikaupasta Dremelin kierteisiin sopivan mutterin, hitsaamalla siihen kiinni jonkinlaiset varret ja niihin kiinni merallirinkulan. Koko rakennelman voi tietenkin suunnitella myös puusta tai muovista tai vastaavasta...
Kun tähän vaiheeseen on päästy, aikaa on kulunut noin tunti. Isommalla terällä terävien huippujen tekeminen on oikeastaan todella vaikeaa, kun terää pitää nostaa sen verran, että sillä saa pientä jälkeä. Suosittelenkin, että pienimmät yksityiskohdat tehtäisiinkin pienellä kaiverrusterällä.
Noin kolmen ja puolen tunnin taiteilun jälkeen kuvio näyttää tältä.
Tässä kuva, josta muokkasin toisen lohikäärmeen pois. Kuva suurenee klikkaamalla.
Tässä taas pari vakiokuviota, mitä modatuista koteloista löytyy aika kiitettävästi. Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Ikkunoiden kiinnitys
Kaiverruksen ja kyljen maalaamisen jälkeen ikkunan voikin sitten liimata kiinni kylkeen. Itse tein tämän pikaliimalla jota kuluikin hommaan melkein koko purkki (!) Tämän takia ei ehkä kannatakkaan käyttää pikaliimaa liimaukseen, koska se on vieläpä yleensä aika kallista, poislukien tietenkin halvat jämäliimat.
Päätin tehdä kattoikkunan pleksiin reiän tuulettimelle jonka tarkoitus on puhaltaa ilmaa ulos kotelosta. Sopivasti mokasin sitten reiän leikkaamisessa, halkaisin pleksin ja jouduin tekemään uuden ikkunan 6mm pleksistä johtuen siitä, että kaupasta ei enään löytynyt 3mm jämäpaloja. Kannattaa olla todella varovainen pistosahalla leikatessa varsinkin noin pienen ympyrän kanssa, koska pleksi halkeaa todella herkästi. Reiän tein 92mm tuulettimelle. Pleksin kiinnitin taas pikaliimalla.
Tuuletin asennettuna Coolputerin toimittaman Biohazard Laser-Cut-sormisuojan kanssa.
Tässä kotelo melkein valmiina konetta ja valoja vailla.
Recom GloString
Coolputer toimitti ystävällisesti koteloa varten Recomin valmistamaa GloString -valoletkua. Valo kytketään 12V jännitteeseen suoraan virtalähteeseen sopivalla liittimellä. Mukana tuleva muuntaja muuntaa jännitteen sopivaksi valolle ja se antaa virtaa useammallekkin letkulle, joita saa kytkettyä peräkkäin. Mittaa valonauhalla on yksi metri. Mukana tulee myös havainnolliset ohjeet.
En keksinyt GloStringille oikein muutakaan hyvää paikkaa kuin kattoikkunan reuna. Kiinnityksen tein aivan pienillä pikaliiman tipoilla, joten valoletkun saa otettua pois tarvittaessa eikä pleksiinkään jää jälkiä poiston jälkeen. Oikeasti GloStringin väri on enemmän turkoosi kuin sininen, mutta Coolputerista löytyy laaja värivalikoima eri värejä.
Lohikäärmeen valaisu ledeillä
Jotta lohikäärmeen saisi loistamaan, pitää pleksin reunalle laittaa vaikkapa ledejä. Käytän tavallisia 5mm punaisia ledejä, joiden kynnysjännite taitaa olla suunnileen 2,3 - 2,4 volttia. Ledejä laitetaan viisi kappaletta sarjaan ja kytketään 12 volttiin. 12 volttia jaettuna viidellä on 2,4 volttia, joten jännite on juuri sopiva näille ledeille. Taaskaan vastuksia ei tarvita.
Pikaliiman loppumisen takia kiinnitin valaistuksen väliaikaisesti teipillä. Koska pleksi on 3mm paksua ja ledit ovat 5mm, menee valotehosta vääjäämättä osa hukkaan. Osaltaan tähän vaikuttaa tietenkin sekin, että tavalliset ledit loistavat vähän joka suunnalle toisin kuin superkirkkaat ledit.
Hienolta näyttää, vai mitä?
Neonvalojen asennus
Coolputer toimitti myös vihreän sekä sinisen Cold Cathode valon. Tarkoituksena on asentaa vihreä kotelon alle ja sininen kotelon sisälle.
Kävin ostamassa pikaliimaa ja homma pääsi alkamaan. Käänsin kotelon kyljelleen ja aloin miettimään, että miten saisin johdot ujutettua kotelon sisälle. Pohjassa oli sopivasti emokevykehikon kiinnikehommeli jota hieman taivuttamalla johdot sai sisälle. Taivutus ei vaikuta mitenkään kehikon kiinnitykseen. Liimasin pikaliimalla valon kotelon pohjan keskelle ja ujutin johdot reiästä kotelon sisälle.
Neonvalossa on kummassakin päässä kumitulpat jotka estävät oikosulut. Näiden avulla liimaaminenkin onnistuu helposti. Koska valo ei syty matalalla jännitteellä, tulee mukana hyvin suojattu muuntaja jonka voi kiinnittää vaikkapa kotelon pohjaan tai muualle pois edestä.
Sinisen valon kiinnitys onnistuu periaatteessa samalla tekniikalla kuin vihreänkin. Kiinnityspaikan valitsin niin, ettei valo osu suoraan silmään koteloa katseltaessa. Huomaa, ettei sininen väri oikein näy sinisenä punaisella rungolla, mutta komponentit loistavat ihan mukavasti sinisenä. Neonvaloille voi tietenkin laittaa kytkimet vaikkapa etupaneeliin tai kotelon taakse.
Näinkin voi käydä, jos ei ole todella varovainen putkien kanssa. Unohdin epäonnekseni, että kotelon allakin on valo, laskin kopan sängylle ja naps. Putket taipuvat jonkin verran, mutta ei kannata koittaa kuinka paljon. No, vanhasta kopasta vain vihreä putki tilalle ja menoksi.
Valmiin kotelon kuvia
Yhteenveto
Koneen ulkonäkö koheni todella kovasti, eikä nyt todellakaan tarvitse häpeillä pitää koteloa esillä. Rahaa kului jonkin verran, muttei mitenkään hälyttävän paljoa. Paljon tätä hienompaa tavallisesta tietokonekotelosta ei ainakaan omasta mielestäni voi helposti saada =D. Aikaa kului aika rutosti koko projektin aikana, projekti kesti pari kuukautta. Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin, että todella hyvin onnistunut projekti.
Suuret kiitokset Coolputerille kotelon sponsoroinnista
Modifioi sinäkin koteloasi ja lähetä se PatenttiNetin kotelogalleriaan !