Avaimenperä
Koska nurkissa on pyörinyt jo kotvasen aikaa vanhoilta ajoilta oleva Pentium 3 500MHz joka on "luultavasti" epäkunnossa, ajattelin tehdä sillä kerrankin jotain hyödyllistä.
Avaimenperän teosta on jo tehty ennenkin artikkeleita, eikä tarkoitukseni ole mitenkään matkia muita sivustoja, tämä on vain oma versioni hommasta.
Kuten tuossa äsken tuli jo mainittua, on tarkoituksena antaa vanhalle hyvin palvelleelle P3 500MHz prosessorille uusi elämä avaimenperänä. Koska itse prosessori on Slot-1 kannasta johtuen piirilevyn keskellä, on se syytä leikata siitä irti, ettei avaimenperästä tule liian isoa.
Leikkaamisessa käytetään taas jo tutuksi tullutta Dremeliä. Itse käytin niitä "tavallisia" eli 24mm katkaisulaikkoja leikkaamiseen. Voit käyttää myös 38mm lasikuituvahvistettuja, mutta siitä ei ole nimellistä hyötyä. Kuten kuvasta voidaan huomata, tulee leikkaamisesta kovasti jauhomaista pölyä joka menee todella helposti henkeen (puhun kokemuksella). Eli hengityssuojaimen käyttö on suositeltavaa tietenkin kuulosuojainten lisäksi.
Prosessoriosa leikattuna irti piirilevystä. Seuraavaksi onkin sitten leikattava vielä enimmät piirilevyn osat pois prosessorin ympäriltä ja otettava vesihiomapaperi esiin. Piirilevy ei ole kovin kovaa materiaalia joten sitä saakin muokattua varsin helposti vesihiomapaperilla ja runsaalla vedellä.
Hionnan jälkeen prosessorin tulisi näyttää suunnilleen tältä. Reunoja kannattaa pyöristää hieman, ettei taskut kulu puhki. Prosessorihan on kiinni piirilevyssä, eikä sitä siitä kovin helposti olisi irti saanutkaan, joten päätin jättää piirilevyn palasen suosiolla prosessorin alle.
Jotta avaimen saisi jotenkin kiinni perään, on tehtävä jonkinlainen kiinnike prosessoriin. Päätin yksinkertaisesti porata reunaan 4mm reiän joka osoittautuikin todalla hyväksi menetelmäksi. Kiinnityksen olisi toki voinut hoitaa muutenkin, kuten esimerkiksi liimaamalla vaikka pikaliimalla jonkinlaisen lenkin prosessoriin. Tämä tuskin olisi ollut yhtä kestävä menetelmä kuin reikä.
Takapuolella näkyy, kuinka piirilevy on hyvin kiinni prosessorissa. Piirilevy on kolvattu kiinni yli viidestäsadasta pisteestä joten irrottaminen olisi ollut yhtä tuskaa.
Kun avain ja avaimenperä vielä yhdistetään sopivalla lenkillä, on patentti valmis. Perä on juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni, eikä liian iso.
Tässä vielä tulos muiden avaimenperäpatenttien jälkeen.
Loppupäätelmät
Homma oli loppujenlopuksi helppo, eikä siihen tarvitse paljoa osaamista. Jonkinlaisen Dremelin tapaisen omistaminen on kyllä suotavaa, koska muuten leikkaaminen on aika vaikeaa.
Olen rakennellut myös vanhan rikkinäisen Segaten kiintolevynkin ohjauspiiristä avaimenperän. Tekniikkaa voi tietenkin jalostaa hajonneisiin näytönohjaimiin, emolevyihin ja vaikkapa muisteihin yms.
Toivottavasti tästä syttyi jollekkin inspiraatio alkaa rakentelemaan omia persoonallisia avaimenperiä ym. kivaa.
Päivitystä 29.01.2003
Ajattelin tässä tänään, että ehkäpä jotakuta voisi kiinnostaa kuva avaimenperästä näin yli puolen vuoden käytön jälkeen. Pahemmin se ei ole tosiaankaan saanut siipeensä ja on vielä ihan siedettävännäköinenkin. Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.